Soanlahti

Valamon luostarin perustaminen (1329) ja Konevitsan (1392)luostarien perustaminen antoi sysäyksen kristinuskon leviämiseen Raja-Karjalassa. Soanlahden kylä mainitaan ensi kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa, joka on vuodelta 1500. Tuolloin Soanlahti kuului Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostan Pälkjärven perevaaraan. Stolbovan rauhassa (1617) Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsiin. Pääosa Soanlahden väestöstä oli ortodokseja. Ruotsin ankara verotus, ortodokseihin kohdistaman sorto ja maakaupan rajoittaminen saivat suuren osan Käkisalmen ortodoksiväestöä siirtymään Aunuksen kautta Sisä-Venäjälle, varsinkin Tverin alueella.

Vuosina 1656-1658 käydyn ruptuurisodan seurauksena ortodoksien pako Venäjälle kiihtyi. Soanlahdelle alkoi muuttaa luterilaisia uudisasukkaita Savosta ja Pielisen suunnalta. 1680-luvulla kylän 45 talonpojasta enää viisi oli ortodokseja. Soanlahtelaisten pääelinkeinoja oli 1700-lvuvun lopulla maanviljelys, mutta myös metsästystä ja kalastusta harjoitettiin. Vuonna 1702 venäläinen partio kierteli Korpiselän seudulla ja tuhosi Soanlahden kylän. Ihmisiä pakeni Soanlahden salomaille.

Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa alue liitettiin Venäjään ja Soanlahden ortodoksistuminen alkoi uudelleen. Sortavalan kirkko ja 1764 asutusta Jänisjärven itäpuolella Soanlahden lisäksi oli jo Juttulammilla ja Havuvaarassa. Kuikassa todennäköisesti asui ortodokseja. Vuonna 1818 Soanlahdella asui noin tuhatkunta ihmistä ja Soanlahti oli seudun kylistä ylivoimaisesti suurin. Pääosa Raja-Karjalan ortodokseista puhui 1900-luvun alussa äidinkielenään karjalaa ja luterilaiset puolestaan enimmäkseen suomea. 1760-1873 oli Soanlahdella voimassa lahjoitusmaajärjestelmä. Lampuodit saivat perintökirjansa 1900, jolloin heistä tuli talollisia.  Soanlahden kuntaan ei perustettu varsinaisia venäläisiä kouluja, kunnanjohto edusti jyrkän perustuslaillista linjaa. Tärkeä syy oli luterilainen vaikutus paikkakunnalla sekä pitäjän vahva taloudellinen side länteen (voin, järvimalmin ja dolomiitin myynti).

Suistamon tultua itsenäiseksi kuului tähän seurankuntaan Soanlahden, Koirivaavan, Havuvaaran, Kiekuan, Harsunvaaran ja Kuikan kylä. Talvisodan alkaessa Suitamon ortodoksiseen seurakuntaan kuului noin puolet soanlahtelaisista. 1901 Soanlahtelaiset yrittäivät muodostaa oman itsenäisen ortodoksisen seurakunnan, mutta suistamolaiset estivät yrityksen. 

Kunta perustettiin 1894. Luterilaisen kirkon (1891) valmistumisen jälkeen Bofrikoff järjesti v. 1900 vastineeksi kruunun varoja ortodoksisen kirkon pystyttämiseen Soanlahdelle. Hakkuutyön suoritti kauppias Sahari Protkujev ja sisustystyön Nikolai Rahm ja piirustuksista vastasi O Leander. Rakennustoimikuntaan kuuluivat rovasti A Beläijev. pastori Laurenti Pevtzov, talolliset Stepan Kipronen, Ivan Tsokkinen, Dimitri Repo sekä matkapappina toiminut Porfyrio Mihailov.  Rakennus rakennettiin pienten lasten kirkolliseksi koulukartanoksi, jossa voisi toimittaa myös jumalanpalveluksia. Rakennusta nimitettiin myös rukoushuoneeksi ja myöhemmin kirkoksi. Kirkko oli pyhitetty Nikolain kunniaksi ja sen vihki arkkipiispa Nikolai 1.12.1903. Kirkon rakentaminen maksoi 25 945 mk 13 penniä. Kirkon ainoa 44 kg painava ja 1893 valettu kello sijaitsi oven yläpuolella olevassa katoksessa. V 1939 seurakunta päätti korjata rakennuksen mutta korjaushanke jäi sodan jalkoihin. Ikonit kuitenkin korjattiin ja myöskin uusi ikonostaasi ennätettiin hankkia. Milloin kirkko tuohoutui, on vaikea todeta. Joka tapauksessa "kotiin palattua" se oli raunioina.

Soanlahdella oli myös tsasouna, joka oli pyhitetty Neisyt Marian syntymäjuhlan muistolle. Se sijaitsi vanhalla hautausmaalla Kuusikkomäellä. Kansantarinan mukaan luterilaiset polttivat rakennuksen. Jumalanpalvelukset Soanlahdella toimitti yleensä Soanlahdella asuva matkapappi tai Suistamon pappi. Soanlahden papeista tunnetuin oli Aleksander Jakubov, jonka muistokivi on edelleen Soanlahden hautausmaalla.

Ennen varsinaisen kunnallisen kansakoulun perustamista, ortodoksisella seurakunnalla oli Soanlahdella ja Koirivaaran yhteinen kiertokoulu, joka jaettiin viiteen piiriin. 

Lähde: 
Soanlahti synnyinseutumme. Pekka Naumanen.
Suistamon seurakunnan historia. M. Rajamo.
Vaienneet temppelit.

Hautajaiset ortodoksisessa kirkossa Veljakalla. Kuva: Seuran arkisto.

Heikki Haimakaisen hautajaiset ortodoksisella hautausmaalla. Kuva: Seuran arkisto (Siilin).

Veljakan kirkon ikonostaasi. Kuva: Seuran arkisto.

Osa Veljakan kirkon ikonostaasista on sijoitettu Haatajan tsasounaan Maaningalle. 
Kuva: RV 8/2012.

Veljakan kirkon muistomerkki. E Repo 1997.

Jakubovin perheen hautamuistomerkki 2011. Kuva: RV.