Soanlahti

Soanlahden seljällä, Jänisjärven rannalla suolatta söisin, kengittä käisin jos siellä elää saisin

Uutiset

Seuran tunnus on on esillä Kuntaliiton  vaakunakokoelmassa ja Karjalatalolla.

 

Seuran tunnukset

Soanlahtelaisten seuran standardin (vaakunan) on suunnitellut kokkolalainen Bo Aurén 1977. 

Seuran lipun on suunnitellut vaasalainen Kalevi Jännes 1976.

Soanlahtelaisten pitäjäseuran lippu: Kuva:R.Viitakangas

Suosittelemme nettiselaimeksi MozillaFirefoxia tai InternetExplorer9 tai uudempi.   

Laatokka 12.2.1900 nro 97 s 2

Kirje Soanlahdelta

Talvi on tullut, tullut kylmineen ja tuiskuineen. Levollisin mielin saavat ny sentään näidenkin seutujen asujamet ottaa vastaan tuon hyytävän vieraan, sillä suotuisia suvi täytti laarit ja ladot. Suotuista on tämä suvi muutenkin paikkakunnallamme out sillä nyt vihdoinkin ovat soanlahtelaiset vieraasta isännyydestä vapautuneet ja päässeet itsenäiseksi talon omistajiksi saaden vihdoinkin nuo kauan odotetut perintökirjat tiloilleen.  Kunhan vaan osaisivat tuota uuttaa itsetakeista asemaansa oikein käyttää! Ikävä kyllä näkyy jo merkkejä siitä, kun heidät sittenkin olisi liian aikaiseen holhoudenalaisuudestaan vapautettu, kun eivät olisi vielä täysin perehtyneet omaa etuaan ja yhteistä hyvää oivaltamaan ja valvomaan. Vallankin näyttää se kevytmielisissä metsäkaupoissa, joita syksyn aikaan on tehty ympäri pitäjää. Lunastamattomat metsäin ostajat ovat mairein sanoin houkutelleet monenkin näihin kauppoihin, perehtymättömän ja typerän kirjoittamaan nimensä niin kevytmielisten kauppakirjojen ja sitoumusten alle, että on kauhistuttavaa ajatella toiselta puolelta sitä tunnottomuutta, jolla lähimmäiseltä houkutellaan talot ja tavarat, ja toiselta sitä lyhytnäköisyyttä, jolla heittäydytään noiden aina valppaiden ahmijoiden kitaan. Tukuttain kannettiin perintökirjoja jo samalla viikolla, jolloin niitä jaettiin kihlakunnan oikeuteen kiinnitettäväksi muka annettavista etumaksuista, jahka metsät olisivat luetut. Metsät kyllä luettiin ja hyvän hinnan saivatkin asianomaiset lukemisesta – 10 á 20 penniä puulta – vaan eturahoja ei vieläkään ole tullut. Parasta muutoin taitaisi olla kun ei kuuluisikaan, ehken sen perusteella voisi purkautua useammat moiset kaupat: sillä joskin omistajat siitä koituvista kuluista saisivat maksaa katkerat oppirahat, niin säästyisiväthän metsät ja oppisivat meikäläiset paremmin pitämään silmiään auki vastaisuuden varalle.

Kovin on kuntamme vielä muutenkin kehittymätön itsehallinnollisissa suhteissa. Omaa yksityistä etuansa kokee kukin kyllä valvoa , ja jolloin jäävät yhteiset yleishyvää tarkoittavat pyrinnöt näistä syrjään.  Sitä välikappaleita näiden itsenäisten pyrintöjen saavuttamiseksi vaikkakin yleishyvän kustannuksella, suinkaan tunnon alla punnita. Kaksi esimerkki riittää valaisemaan asioiden käsittelyä.

Kun liike ja henkinen elämä paikkakunnallamme alkoivat vilkastua, rupesivat muutamat yleistä hyvää harrastavat henkilöt puuhaamaan postitoimistoa, jonka ajan lisääntyneet vaatimukset tekivät välttämättömäksi, tähänastinen postiasema kun oli näyttäytynyt riittämättömäksi. Postihallituksen suostuttua pyyntöön tuolla tavanmukaisella ehdolla, että kunta 10 ensimmäisen vuoden aikana hankkisi postitoimistolle tarpeelliset huoneet ja lämmityksen, sitoutuisivat nuo samaiset homman alkuunpanijat omalla kustannuksellaan täyttämän postihallituksen vaatimuksen siksi, kunnes perintökirjat jaettaisiin, jolloin kunta ottaisi postitoimiston huostaansa. Kunta puolestaan pitämässään runsasväkisessä kokouksessaan suostui tähän. Päätös voitti lainvoiman ja Senaatti asetti tämän perusteella toimiston kuntaan Mutta miten kävi? Muutamat edistyspyrintöjen vastustajat huomasivat, että postitoimistosta koitunut hyöty ei niin suoranaisesti kohdistunut heille, ko. laitos oli niin muodoin tarpeeton ja niin keinoteltiinkin uusi kokous, jossa entinen jo lainvoiman voittanut päätös kumottiin ja päätettiin olla postitoimistoa vastaanottamasta. Postitoimisto kuitenkin Senaatin päätöksennojalla luonnollisestikin pysyi paikoillaan, ja ovat nuo alussa mainitut henkilöt nyt vapaat sitoumuksestaan ja kunta velvollinen sen vastaanottamaan, vaikka se vanhan hyvän tavan mukaan luultavasti johdetaan turhiin valituksiin ja kustannuksiin muka tuon jälkimmäisen päätöksen nojalla, kuitenkaan ei tässä suhteessa ole merkitystä, Senaatti kun on kerran postitoimiston tänne määrännyt niin täällä se myöskin pysyykin.

Että se myöskin paikkakuntaa hyödyttää sen käsittää jokainen valistuksen ystävä. Lupauksena miten kunnan yhteisiä asioita hoidettaisiin jos kaikki saisi käydä muutamien ”johtavien” mielen mukaan, olkoon seuraava tapaus:

Kun Soanlahden ja Suistamon kuntien tientekovelvollisten ylläpidettävä tiepätkä pappilaan ja laivarantaan tänä syksynä piti tarjottamaan, päätettiin työ tarjota urakalla vähimmän vaativalle. Sen kunnan viranomainen, jonka virkatehtäviin urakkahuutokaupan toimitus kuuluu, täytyi niihin aikoihin tehdä pitempi, virkamatka ulkoseurakuntiin ja jätti hän kunnan juoksevat asiat varamiehensä huostaan sillä nimenomaisella huomautuksella, että mainittua tieosaa ei saisi myydä, ennen kuin siitä kahdesti on julistettu kummassakin tientekovelvollisessa seurakunnassa. Tämä näytti kuitenkin olevan liian hyvä tilaisuus käsistä päästettäväksi. Jonkun vanahan, sittemmin korjatun kulutuspäiväysten perusteella muka toimitti mainittu varamies äkki pikaa huutokaupan ja sinne kun ei osannut tulla huutajia, otti hänen kanssaan yhdessä asuva kaverinsa tuon tuskin kahta kilomeriä pitkän tienpätkän korjatakseen 995 markasta! Sievä tienesti tosiaankin! Vahinko vaan, että se luiskahtikin suun sivu sillä varsinainen viranomainen, joka pari päivää huutokaupan jälkeen saapui kotiinsa peruutti luonnollisesti sen laittomana ja toimitti uuden, jolloin tien korjaus ei tullut maksamaan puoltakaan edellisestä. Tämä lainmukaisena ja kunnalle edukas ehto herätti kuitenkin suurta katkeruutta ”asianomistajissa” tehtiin korvausvaatimus, uhattiin käräjillä ja koston tuumia tuumailtiin.

Nämä esimerkit – ja ne suinkaan eivät ole ainoat – riittäkööt osoittamaan kuinka vähän kehittynyt yhteishyvän käsite ja sen harrastus on kunnassamme, joka on kuitenkin saanut nauttia niin suuria etuja ja suosion ajatuksia valtion puolelta, paitsi jo mainitsemiani perintökirjoja, joiden kautta soanlahtelaiset valtion välityksellä tulivat saamaan ilmaiseksi talonsa ja vieläpä lähes puolitoistauhatta markkaa puhdasta rahaa, on valtio vielä rakentanut heille upean kirkon ja pappilan, jotka myöskin valmistuivat tänä syksynä kunnan vastaanotettavaksi: siis sekin toistatuhatta markan arvoinen lahja.

Kun nyt soanlahtelaiset ovat saaneet nauttia näin paljon hyvää valtiolta, niin osoittautuvat myöskin kiitollisuuttaan siten, että näyttävät itsekin haluavan pyrkiä eteenpäin ja ovat valmiit tarvittaessa hekin jotakin yhteisen hyvän eteen uhraamaan. T. k. 15 pidettävässä kunnan kokouksessa käsitellään paljon tärkeitä asioita, m. m. uusien kansakoulujen perustamisesta, kunnan lääkärin hankkimisesta y.m.  Silloin on meillä tilaisuus näyttää, että todellakin omaa ja yhteistä parasta harrastamme yhteisesti kannatamme näitä ja muitakin kokouksessa esitettäviä yleishyödyllisiä asioita. Näyttäkää hyvät soanlahden miehet, ettette olekaan enää niin parastanne tajuamattomia, älkääkä antako itsekkäiden yllyttäjien houkutella itseänne, vaan punnitkaa tarkoin kenelle luottamuksenne annatte ja kuka todellakin yhteistä parastanne harrastaa. Sellaisia, jotka omaksi edukseen kokevat teihin vaikuttaa, jotka itsekkäistä syistä valtaa keskuudestanne haluavat, ja jotka ponnistavat kaikki voimansa ja mahtinsa tarkoituksensa saavuttamiseksi, löytyy sen pahempi kyllä, mutta älkää niille korvaanne kallistako vaan punnitkaa asiat rehellisen omantunnon kannalta ja päättäkää sitten!

Uittomiehet Kintsinlahdella. Kuva: T. Siinin.

Kintsinlahdella. Kuva:Seuran arkisto (Siilin).

Perttipurolla. Kuva: J. Timonen.

Perttpurolla. Kuva: Seuran arkisto (Timonen).