Soanlahti

Soanlahti rajoittui Korpiselän, Suistamon, Ruskealan, Pälkjärven ja Värtsilän pitäjiin. Se oli Raja-Karjalan pitäjistä pienin, pinta-alaltaan  448,4 km^2. (ilman vesiä 433 km^2.). Suurin pituus lännestä itään oli 34 km, leveys etelästä pohjoiseen 32 km. Asukkaita oli ennen talvisodan syttymistä 3 106 henkeä. 

Kyliä oli 7: Harsunvaara, Havuvaara, Juttulampi, Kiekua, Koirinvaara, Kuikka ja Soanlahti (Kirkonkylä). Kyliksi nimitettiin myös seuraavia Soanlahden Kirkonkylän taloryhmiä: Hartikanvaara, Laaja, Lehtomäki, Pohjoispää, Polunvaara, Prolanvaara, Päätyy, Suvipää ja Ypäkkö. Asuinrakennusten lukumäärä oli 430.

Kansakouluja oli 5, Kirkonkylän (v.1886), Kiekuan (v.1900), Koirinvaaran (v.1901) Havuvaaran (v.1917) sekä Lehtomäen (Koukkuhonka) koulut.

Näkymä Helmelänvaaralta Kirkonkylälle Kintsinlahden yli. 
Kuva: Seuran arkisto.

Maisema on vaaraselännemaisemaa, joka poikkeaa Laatokan seutujen kukkulamaista. Kirkonkylä on länsiluoteesta itäkaakkoon kulkevalla, Jänisjärven pinnasta korkealle kohoavalla luonnonihanalla harjanteella, jonka laelle siintää etelästä Ison-Jänisjärven saareton ulappa ja pohjoisesta Pieni-Jänisjärven korkearantainen, saarekas selkä. Idempänä erottuu syvä kaksijokinen laakso ja näiden pohjoispuolella toinen toistensa takaa häämöttäviä, samaan suuntaan kulkevia korkeita vaarajonoja. Samanlaisia maisemia jatkuu länteen ja itään.

Tie laskee kirkonkylästä Laivarantaan ja uimapaikkana käytettyyn Hiekkalahteen. 
Kuva: R.Viitakangas.

Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. Ainoastaan Jänisjärven rantamaalla oli viljelysseudun leima. Kylät oli rakennettu suomalaiseen tapaan. Muu osa pitäjää oli harvaan asuttua saloseutua, jossa valtion metsänvartijain asunnot ja jokunen pieni, harmaa kylä peltotilkkuineen ja niittyineen muodostivat vähäisiä viljelyssaarekkeita. Vankimmat maanviljelysseudut olivat Kirkonkylä ja Koirinvaara. Tilat olivat pieniä ja pellot kivikkoisia, lisäelantoa saatiin metsästä ja kalastuksesta. Muutamia suurtilojakin pitäjässä oli. 

Jänisjärvi 2007. Hiekkalahti vasemmalla, edessä Kaiskunlahti.
Kuva: RV

Luonto on geologisesti mielenkiintoinen samoin kasvillisuus. Jänisjärven paikalla on muinoin ollut tulivuori. Merkkinä tästä on Selkäsaaret, jotka ovat jähmettynyttä laavaa. Jänisjärven rannalla oli Veljakan- ja Soanjoen suistojen eteläpuolella Kintšinniemen dolomiittilouhos, josta kiveä vietiin vuosikymmenet Värtsilän rautatehtaalle käytettäväksi rautamalmin sulatuksessa. Toinen dolomiittikaivos oli Prolavaarassa, 4 km edellisestä kaakkoon. Dolomiittivarat ovat erittäin suuret, miljoonia kuutiometrejä. Lisäksi Prolavaaran ja Lehtomäen kylien seudulla on rikas kaoliinikerros, johon avattiin kaivos keväällä v.1923. Kaoliini oli kivenomaista, helposti hienonevaa ja muovautuvaa. Sitä vietiin Helsinkiin Arabian posliinitehtaalle. Malminetsintä aloitettiin ennen talvisotaa, mutta työ jäi kesken. 

Soanlahden länsiosissa oli koivun, haavan ja havupuiden muodostamaa sekametsää, missä viihtyivät myös lehmus, kuusama, vuorijalava ja koiranheisipuu. Kukkina ovat ovat kullero, sudenmarja, valkovuokko, kevätesikko ja sarakasvit.

Soanlahti muodostettiin v.1885 luterilaiseksi seurakunnaksi Ruskealan ja Impilahden osista. V. 1500 se mainitaan kyläkuntana ja 1580-luvulla yhtenä kreikanuskoisen Ilomantsin kappelina, Soanlahden tai Leppälahden nimellä.

Valtio rakennutti Soanlahden puisen luterilaisen kirkon v.1890. Kreikkalaiskatoliset kuuluivat Suistamon ja Korpiselän seurakuntaan. Soanlahdella oli ortodoksinen kirkko Veljakalla, rakennettu 1903.

Nuorisoseura perustettiin 1901. Lisäksi pitäjässä toimi mm. Martta-yhdistys, Maamiesseura, Suojeluskunta ja Urheiluseura (Soanlahden Salama).

Valkovuokot kukkii ohitustien risteyksessä metsänhoitajan tilalla 2007 huhtikuussa.
Kuva: RV

Näkymä kirkonkylän tieltä Joron talon ja Kuusikkomäen välistä Kintsinlahden yli Helmelänvaaralle.
Kuva: RV

Tekstilähteet: Karjalan Liitto ry/ 1997.