Soanlahti

Laatokka 18.11.1899 nro 87 s. 3

Ruskealan kirkkolahden kirjeitä

Ensityöksi tahtoisin esitellä arvoisille lukijoille paikkakunnan, josta tuolloin tällöin tällaisia kirjeitä alan kyhäellä. - Kylämme kököttää korkealla vaaralla. Siitä saattaa nähdä kauas kaikille suunnille. Pohjoisesta päilyy Pälkjärven kirkon risti rinteen takaa , - siellä siis on jo toisen maaherran maata (läänin raja kulkee kilometrin päästä kylämme keskikohdalta); itään päin avautuu aava näköala yli Jänisjärven, joka kirkkaasti kimaltaa auringon nousussa, mutta nyt näin syksyisin mustana myllertelee itätuulen irnuessa. Sen takaa siintää suuri Soanlahden kylä (maito pitäjä tuo lienee), kirkkoineen ja kouluineen, jonka selällä sanotaan ”kengittä käytävän, leivättä syötävän” (kansanlaulun mukaan), se kun on niin ihana. Oli siellä tässä toripäivätkin. Suveen päin siitä näkyy Suistamon kirkko vierellä vanhan korkeakuusisen kalmiston.  Toisilta suunnilta taas tapaa korkeita kukkuloita, metsää, y. m. monien kilometrien alalta. Näin näyttävä paikka on siis tämä Kirkkolahden kylä. – Mitä itse kylään tulee, on se jotensakin suuri ja on siinä postipysäkki, kansa- ja kiertokoulu. Nuo jälkimmäiset ne ovat, jotka ovat uusia kaunisteita kylälle, sillä ei ennen ole täällä ollut semmoisia sanottavasti, ainoastaan lut. kiertokoulu jolloin tuolloin kuukauden talvessa. Siksipä ollaankin nyt ihastuneita, kun tännekin on tullut tuollaisia oivia opinahjoja -!  Tosin ne tulevat maksamaankin, vaan eihän se ”lintukaan tule liikkumatta, kala jalan kastamatta”.  – Niin -  hyvät kyläläiset, ajatelkaa vain niin! Teidän parastanne tässä on tarkoitettu, siitä saatte olla varmat. Nykyään on joka soppeen suoloisessa Suomessamme ruvettu valistusta viemään. Sitä on tehty tässäkin. Olkaa vaan valmiit vastaanottamaan.
Tahvo.

 Kirkontornista pohjoispäähän. Kuva: Seuran arkisto.