Soanlahti

Talvisodan aikana soanlahtelaisten evakkopaikaksi tuli aluksi Keski-Suomessa Konneveden kunta. Asuntopulan vuoksi osa väestä siirtyi Hankasalmen kuntaan huoltoviranomaisten toimesta. Asutusviranomaiset suunnittelivat väestön siirtämistä Kiruruveden ja Vieremän kuntiin.

Soanlahdelle palattiin syyskuussa 1942. Kaikkiaan 1752 soanlahtelaista palasi entisiin kyliinsä, vaikka sota oli pahoin hävittänyt pitäjää. Väestönpaluuta johtoi päämajan määräämä esikunta, päällikkönä Tauno Kinnarinen. 

Kesäkuun lopulla 1944 alkoi uusi evakkotaival: ensin lähtivät ne, jotka eivät olleet työkykyisiä. Työkykyiset, jotka eivät joutuneet sotatehtäviin,  laitettiin ilmasuojelutehtäviin ja työvelvollisiksi maataloustöihin. Uudeksi väliaikaiseksi sijoitusalueeksi määrättiin Etelä-Pohjanmaalta Vähäkyrön ja Vöyrin kunnat. Varsinkin Vöyrissä oli kieliongelmia. 

Soanlahtelaisten uusiksi sijoituskunniksi suunniteltiin Oulun läänin eteläistä osaa sekä Kuopion läänistä Keiteleen ja Vaasan läänistä Pihtiputaan, Kivijärven ja Kinnulan kuntia. Soanlahtelaiset eivät halunneet näin pohoiseen ja kolmen läänin alueelle. Esitettiin, että soanlahtelaiset eivät sijoitu Joensuu- Jyväskylä linjan pohjoispuolelle. Toivomusta ei otettu huomioon.

SIjoituskunniksi tulivat Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi, Haapajärvi, Nivala ja Ylivieska. Näistä pitäjistä tarjoittiin viljelys- ja asutustiloja 227 sekä asuintiloja ja tontteja 26 eli yhteensä 253. Soanlahtelaiset ottivat vastaan viljelys- ja asutustiloja 178 ja asuntotontteja 14 eli yhteensä 192. Vapaaehtoisesti ostettiin 29 tilaa ja 2 tonttia. Maansaantioikeudesta luopui 61 soanlahtelaista. Varsin monet sijoittuivat kylmille tiloille. Sijoituskunnat olivat karjatalousvaltaisia ja vitsauksena oli Karjalassa tuntematon halla. Teollisuutta ei ollut, eikä metsävaratkaan olleet entisiin verrattuna suuret. Soanlahtelaisia sijoittui myös Pohjois-Karjalaan ja eteenkin nuorta polvea siirtyi kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin, mikä merkitsi kunnan väestön hajaantumista ympäri Suomea.

Lähde: Soanlahti-synnyinseutumme. Otto Nissinen.

Evakkojunan purkajat Tervajoen asemalla 1944. Keskelä vaaleassa takissa Vilho Muhonen, työnjohtaja Kammonen vasemmalla (valkea kaulahuivi), mukana myös Aarne Nissinen ja Johannes Muhonen, MIkko Timonen ja Esa Kanerva.

Johannes Muhonen (s. 11.12.1914 Soanlahti) suoritti asepalveluksen Salmin rajavartiossa, 3 ERP 9. joukko-osastossa. JR-50 eteeni Jänisjärven itäistä puolta. Soanlahden kirkonkylästä ei taisteltu, mutta pakeneva vihollinen sytytti kylän tuleen. Johannes kertoo:  "Seurasimme tapahtumia Lehtomäen harjanteelta, mutta kylän tuhoutumista emme voineet estää. Hiukan myöhemmin marssi vaitelias komppaniamme Laivarantaan, ohi kirkon hehkuvien jäännösten. "  Uusi evakkomatka vie ensin Vähäkyrön Tervajoelle, jossa sijaitsi siirtoväen tavaroiden kokoamiskeskus ja jossa Johanneksen isä oli varastomestarina. 
Nuori Karjala 1994/12 Jouko Vaaran kirjoituksesta.

Antti J Laitinen kertoo kirjassa Keskipohjalaisen rykmentin tie jatkosodassa  (jalkaväkirykmentti 29:n historia 1941-42) s. 56- Jänisjärven pohjoispuolen taisteluista ja kirjan s. 60 on kuva palavasta Soanlahden kirkonkylästä.