Soanlahti

Itsenäisyyspäiväterveiset Soanlahdelta

Soanlahden sankarihautausmaalla lepää 91 suomalaista vainajaa: isiä, veljiä, naapureita. Näitä uuden rajan taakse jääneitä on muistettu jokaisena itsenäisyyspäivänä sen jälkeen kun matkailu alueelle mahdollistui.

Värtsilästä on matkaa Soanlahdelle noin 32 kilometriä vanhaa hiekkamaantietä pitkin. On menty lumituiskussa peläten, että auto juuttuu matkalla lumeen, liukkailla nousuissa hiekkaa renkaiden alle heittäen ja kyytiläisten kävellessä tai hämärässä räntäsateessa epäillen tien ja siltojen kestävyyttä. Tänä vuonna lunta ei ollut ollenkaan ja tiet olivat jäässä, joten matka taittui vaaramaisemissa ripeästi ja olimme turvallisesti perillä illalla. Jo matkalla sytytimme kynttilät ortodoksikirkon raunioille.  Majapaikkamme emäntä Svetlana odotteli iltaruoan kanssa ja vastaanotto oli lämmin. Aunuksessa syntynyt iloinen Sevta puhuu jonkin verran karjalaa.

Lauantaina kylyn lämmitessä kävimme kalmistoilla ja veimme sinnekin muutaman kynttilän. Suomen ja Venäjän välillä on sovittu sankarihautausmaiden hautarauhasta, mutta sopimus ei koske siviilihautausmaita. Soanlahden vanhat luterilainen ja ortodoksinen hautausmaa sijaitsevat pari kilometriä kylän keskustasta Värtsilään johtavan tien varressa. Soanlahtiseuran vanhempi polvi kartoitti alueet ja merkitsi rajat nauhoin jo 1990-luvulla. Paljon hautakiviä oli hävitetty jo välirauhan aikana.  Luterilaiselle hautausmaalle ovat paikalliset haudanneet omaa väkeään heti siitä asti kun saivat alueen haltuunsa. Hautausmaiden alueilla on syksyn aikana tehty metsähakkuita liki hautausmaiden rajoja. Hakkuissa on kaadettu myös isot ikikuuset, jotka ovat tervehtineet meitä ja esivanhempiamme ja olleet viitoittamassa maantienreunasta lähtevää vanhaa polkua ortodoksihautausmaalle.

Vanha maisema ja kylä muuttuu, häviää, väistämättä. Luonto ottaa viljelemättömät pellot, tiet ja talojen paikat haltuunsa. Soanlahden kylän nykyinen väki vanhenee ja vähenee. Syksyn aikana oli kuollut kolme mummoa ja yksi oli siirretty huonokuntoisena Suistamolle. Nuoria koululaisia on kaksi: toinen käy koulua Leppäsyrjässä ja toinen Loimolassa. Kylällä on yksi nuoripari ja yksi alle kouluikäinen lapsi. Rakennukset ovat huonokuntoisia eikä väellä riitä voimia tai mahdollisuuksia kunnostaa niitä. Kauppa-auto käy kaksi kertaa viikossa. Kylän kolmesta lehmästä yhtä oltiin lopettamassa sen loukattu jalkansa. Jokainen mietti mielessään millaista elämä Soanlahdellakin olisi nyt, jos aluetta ei olisi menetetty.

Soanlahtelaisten seura on pystyttänyt venäläisten hävittämän sankarivainajien muistomerkin tilalle uuden patsaan vuonna 1992. Hautausmaa on aidalla rajattu ja se on saanut olla rauhassa. Paikallisen isännän kanssa on sovittu alueen kunnossapidosta ja ruohonleikkuusta.

Sytytimme lauantai-iltana jokaisen sankarivainajan muistolle kynttilän. Kynttilöiden valo loisti kauniisti hämärtyvässä illassa. Kiitollisin mielin muistelimme heidän uhriaan itsenäisen isänmaan ja kotiseudun puolesta. Suomen 92. itsenäisyyspäivän aamuna laskimme sinivalkoisin nauhoin koristellun seppeleen sankarivainajien muistomerkille ja lähdimme paluumatkalle kotiin Nivalaan.

Riitta, Soanlahtelaisten seuran sihteeri